Luin Erkki Aurejärven kirjan Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat suurella mielenkiinnolla, koska entuudestaan tiesin hänen olleen lakimiehistössä Suomessa käydyissä tupakkaoikeudenkäynneissä. No sanotaanko, että aloitin kirja lukemisen suuren innostuksen vallassa ja petyin huomattavankin nopeasti jankuttavaan ja itsekorosteiseen tyyliin.
Mitään uuttahan tällä kirjalla ei ollut tarjota. Se ei avannut silmiäni, se ei millään lailla herättänyt intoa keskustella tai vastustaa juurikaan mitään. Siksi voin vain ihmetellä sitä hölmöilyä, mitä tässä taannoin ilmeni asian tiimoilta, kun poliisia, siis Suomen poliisia jumalauta pyydettiin aloittamaan rikostutkintaa Lasse Lehtistä vastaan, koska hän oli joskus ollut tupakkapromoaja. Toki Aurejärven keräämästä materiaalista ilmenee seikkaperäisesti se, miten uskomatonta tuubaa mm. Lehtinen suolsi ilmoille niihin aikoihin, mutta valheellinen markkinointi on vähän toista kuin murhasta tai murhan yrityksestä syyttäminen. Eli melkoisen uskomatonta tuubaa tämmöinenkin ja vielä tohtorismieheltä. Kaksi seikkaa tekee tästä erityisen naurettavaa pelleilyä koko hommasta.
Ensinnäkin itse synnyin joskus 70-luvun puolenvälin paikkeilla ja lapsesta saakka saamani käsitys tupakoinnin vaaroista poikkeaa kokonaan siitä, mitä Aurejärvi kuvaa tapahtuneen silloin. Kaikkialla koulusta Mad-lehteen tuotiin esiin tupakan vaarat ja varmaan monissa muissakin yhteyksissä, joita en nyt muista ja 90-luvun alussa, kun Lasse Lehtinen siis sai pestin puhua tupakoinnin puolesta jo jokainen tiesi, että paskaahan sitä yritetään ihmisille syöttää. Niin kritiikitöntä tomppelia ei varmasti löytynyt, joka olisi uskonut tupakoinnin vaarojen vähättelyyn. Saati Lasse Lehtiseen. Mutta lopullisestihan Lasse Lehtisestä naurun aihe tuli vasta silloin kun hän sai pestin Haluatko Miljonääriksi ohjelmaan, mutta sekin on hiukan toinen asia. Tai ei oikeastaan, koska se juuri hyvinkin kuvastaa sitä, miten uskottavasta hahmosta oli tuolloin kyse. Vasta nyttemmin olen joissain yhteyksissä alkanut toisinaan pitämään Lehtistä paikoitellen jopa älykkäänä heppuna.
Toisekseen jos Aurejärvellä olisi tarkoitus hyökätä tupakkateollisuutta vastaan, niin miksi käydä jonkun Lasse Lehtisen kimppuun? Eikö tupakkatehtaissa nyt ole suurempia rikollisia koskaan ollut paikalla kuin melko harmittoman oloinen savolaisen näköinen jantteri. Kyllä tämä kirjan tekele ja kaikki viimeaikaiset hommelit melkein ennemmin antavat kuvan jostain henkilökohtaisesta tilien tasaamisesta ennemmin kuin siitä, että tässä tohtorismies nyt vilpittömästi yrittää saada toista oikeuden eteen, että kansa lopultakin saisi oikeutta Suomessa. Pikemminkin tulee sellainen vaikutelma kirjaa lukiessa, että on Lehtinen jättänyt jostain palveluksista maksamatta Aurejärvelle ja koska ovat luonteeltaan sen sorttisia, etteivät kestäisi päivänvaloa ja rikostutkinnan aloittamista, niin on pakko keksiä jokin muu riesa arkkivihollisen mieliharmiksi. Tai tällainen teoreettinen esimerkki itselle ainakin hiipii mieleen paremman ajankulun puutteessa.
Sitten on sekin hommeli tässä opuksessa, että kun se tyyppi (Aurejärvi) pyrkii koko saatanan ajan jo ennakolta katkaisemaan kärjen kaikelta mahdolliselta keskustelulta asian tiimoilta. Milloin sitä viittaillaan aika haparoiden ihmisten nikotiiniriippuvuuteen, jos joku tahtoo ihan tosissaan puhua sen puolesta, että tupakkaa on oikeastaan ihan kiva polttaa. Ja toinen asia, ettei Aurejärven mielestä mitenkään voida tupakan aiheuttamia haittoja verrata mihinkään muuhun tuotteeseen maailmassa. Äkkiä itselle tulee mieleen alkoholi kuitenkin. Alkoholi kaiketi aiheuttaa tässä maassa sankan joukon raatoja joka vuosi vai turhaanko Päivi Räsänen leukojaan louskuttaa siitäkin asiasta? Niin miten ei ole verrannollista viinan ja tupakan vaarat tässä maassa? Siksikö ei olisi, kun alkoholin valmistuksesta jääpi hiukka enempi tuloa maahan kuin tupakan valmistuksesta? Minä nyt henkilökohtaisella tasolla inhoan kaikkea kaiken rajoittamiseen tähtäävää politikointia, joten paskat tästä asiasta kaiketi.
Kun olin pieni oli minulla äitinä vittumainen, ylimielinen pikkuämmä, joka keksi rajoituksia kaikkeen. Yleensä vielä jollain mitä kummallisemmalla verukkeella, joka ei liittynyt oikeastaan yhtään mihinkään. Ei siis ihme, että tunnen lähes sisäsyntyistä vastenmielisyyttä kaikkia lääkintöhallituksia tai sosiaali- ja terveysministereitä (puhumattakaan sisäministereistä) kohtaan, jotka pyrkivät näpertelemään omituisia lakeja, joilla kavennetaan minun vapauttani. Nyt tähän samaan jengiin nykyään täytyy nostaa Erkki Aurejärvi. Tuomari, joka alkaa jakamaan oikeuden sijaan arvostelmia, on arveluttava. Koska sekin hiukan paistaa läpi, että Aurejärvi pitää työväenluokkaisia tyhminä ja oppimattomina ja tästä johtuu, että on tupakointi yleisempää juuri heidän parissaan. Mutta missäänhän tästä ei tietenkään ollut tilastoa ainakaan tässä kirjassa.
Vielä haluan huomauttaa, että missään vaiheessa elämääni en ole ollut tupakkateollisuuden palveluksessa tai saanut rahaa heidän taholtaan. Itse aloin polttamaan joskus 15 ikävuoden tienoilla tai sitä luokkaa, mutta jo sitä ennen olin syyllistynyt useisiin salakuljetusrikoksiin tuodessani tupakkaa ja sikareja maahan myyntitarkoituksessa ja omaan käyttöön. Muulla tavoin en milloinkaan ole saanut rahaa sen enempää tupakoinnin vastustajilta kuin puolustajiltakaan, joten näiltä osin katson olevani vilpitön ja puolueeton. Aurejärvi voi synnikseni laskea nikotiiniriippuvuuteni, joka sekään ei tosin ole sitä luokkaa, että sen johdosta tekisin hölmöjä. Tai edes kirjoittelisin puuta heinää.
Pamfletin tarkoitus ymmärtääkseni on herättää keskustelua, mutta tämä väsynyt tuomitsija ei vaan kerta kaikkiaan halua keskustella. Varmasti ihan OK asialla olisi, jos kohdistaisi kiukuttelunsa oikein ja olisi edes jotain kivaa uutta tuonut keskusteluun mukaan. Hölmölässä kun miettivät uusia lakeja tupakoijien kiusaksi, niin eihän tähän kirjaan voi edes siellä tarttua, kun ei siinä nyt mitään sellaista sisältöä ole, mikä ei olisi ollut aivan kaikkien tiedossa jo joitakin vuosikymmeniä. Ja tietty se umpimielisyys, millä kaikki vastaväitteet pyritään jo etukäteen kumoamaan.. No se oli oikeastaan kauhean humoristinen homma, koska sehän sitten kuitenkin herätti mielikuvan semmoisista fanaattisista tyypeistä. Vaikka sellaisista joita joskus natseiksi sanotaan.
