Demokratian suurin ongelma on se, ettei sitä saa kritisoida leimautumatta vähintäänkin fasistiksi. Luultavasti joitain uudempiakin termejä on matkan varrella keksitty niiden toimesta, joiden käsitykseen vapaudesta ei sisälly kritiikki vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä kohtaan, mutta fasisti on mukavan perinteikäs ja kaiken vastaväittämisen tyhjäksi tekevä "helppo" käsite. Napakka kuin natsi, mutta paljon mukavamman kuuloinen, kun siinä on äf-kirjain, niin kuin kaikissa oikeasti fiksuissa sanoissa kuuluu olla. Tähän samaan teemaan liittyy demokratian se ongelma, että se on ulotettu koskemaan myös idiootteja, jotka nyt kuitenkin ovat enemmistöryhmä.
Juuri idiootit ovat se ryhmä, joka osoittaa parhaiten ihmisen poliittisen muistin ja käsityskyvyn rajallisuuden. Ajatellaan nyt vaikka Ilkka Kanervaa. Kuka oikea työnantaja palkkaisi vastuulliseen työhön tyypin, joka on osoittanut olevansa perso pienelle ja isommallekin taivuttelulle, jos siihen liittyy rahallinen avustus. Se mitä kansanmies Ike on tehnyt työnsä ulkopuolella on kai parhaimmin kirjattu iltapäivälehtiin ja se on kansanedustajan työn kannalta oikeastaan sivuseikka, mutta sopivasti kääntämässä huomiota siitä, miten luotettava henkilö kansanmies on. Vai onko? Onko kuitenkin mahdollista päätellä jotain ihmisestä hänestä kirjoitettavien juttujen perusteella? Tätä voisi kai kutsua lööppibehaviorismiksi, koska lopultakin äänestäjän käsitys äänestettävästä muodostuu juurikin tämän toiminnasta dokumentoidun kautta En jaksa edes muistella mitä kaikkea pientä kansanmies Iken julkiseen toimintaan on kuulunut, mutta ensimmäistäkään saavutusta hänen työhistoriastaan en löydä. Eikä ministerin salkkua voi enää nykyään laskea oikeaksi meriitiksi, koska viimeistään Maria Guzenina-Richardsonin ja Päivi Räsäsen tähän astinen ministerinä tekemä työ osoittaa, että sillä ei ole mitään tekemistä kansasta välittämisen kanssa. Järjestä puhumisen saattoi lopettaa tämän bloggauksen ensimmäisen lauseen jälkeen, joten en ota sitä esiin tässä yhteydessä.
Mutta olisiko voinut käydä niin, että ellei Sauli Niinistöä olisi valittu presidentiksi, olisi tarvittu vain hyvin vähän tietoa Elina Kiikon karppauksesta ja meillä olisi ollut oikeasti jännittävä vaalitaisto kahden kansanmiehen ja yhden mörököllin välillä? Valitettavaa nimittäin on, että ainoalla oikeasti humaanilla ja järkevällä ehdokkaalla Pekka Haavistolla ei tule olemaan mitään jakoa tulevissa vaaleissa. Luultavasti Tarja Halonen tulee jäämään historiaan viimeisenä presidenttinä, jonka valtaoikeuksia ei olisi ollut kansan edun nimissä tarpeellista kaventaa. Ihan oikeasti tässä voisi olla paikka protestiäänelle, koska Keminmaalta voisi lopultakin tulla presidentti. Ja onhan Peter Franzén nyt kuitenkin edustava heppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti