Oli vielä elokuu ja päivä oli 25. kun Iltalehden viihdeuutinen todella sattui silmään. Sielläpä ihan pokerilla nimittäin väitettiin Martina Aitolehden toimesta, että hän olisi viikon päästä kyseistä päivästä osallistumassa Metropolia AMK:n pääsykokeisiin sisustussuunnittelijalinjalle. Koska itse olin silmäillyt syksyn yhteishakua sillä silmällä, tiesin koko jutun olevan alusta loppuun täyttä paskaa. Ensinnäkään yhteishaku ei vielä siinä vaiheessa ollut edes alkanut ja toisekseen Metropoliassa ei ollut syksyllä hakuvaihtoehtona sisustussuunnittelua, joten mihin jumalauta tämä ylisanoja tursuava pilipali kirjoitelma perustui? Ei ainakaan sen kirjoittajan Markku Virkkalan toimitustyöhön. Siis sikäli kuin itse joskus ymmärsin journalismin kurssilla sanaakaan opetuksesta, niin siellä puhuttiin mm. lähdekriittisyydestä. Faktojen tarkistaminen myös vaihtoehtoisista lähteistä osoittaa ammattitaitoa, sanottiin. Meillä oli jopa kerran Seppo Huhta kertomassa tarinaa kuinka oli nuorena ja innokkaana kesätoimittajana tullut kerran kavereidensa kusettamaksi ja julkaissut perättömän jutun ilman sen kummempia tutkailuja. Ja hän kertoi ottaneensa kerrasta opikseen. Onko siis Markku Virkkala ammattitaidoton vai vain hyväuskoinen hölmö, joka ei opi virheistä?
Nykyään tuntuu olevan vallalla tehdä toimittajan työtä täydellisellä välinpitämättömyydellä. Tämä Markku Virkkalan kirjoitelma Aitolehden Ämmän suuruusharhoista on tietenkin vain yksi esimerkki leväperäisestä asioiden hoitamisesta. Maikkarin viihdeuutisten puolelta löytyy Jari Kupiainen, joka on puolen tämän maan turhakkeista luottokynäilijä. Ja hän se vasta osaa jumalauta. Ihan kakistelematta nielee Jari poitsu kaiken paskan, mitä vaikkapa patologisena valehtelijana tunnettu Tuksu keksii luetella. Ei minkään sorttista kritiikkiä esiinny silloinkaan, kun Vesa Keskinen on pirautellut ja keksaissut jotain uutta tarinoitavaa. Edes kunnianastaisessa tilassa annetut lausunnot eivät jää häneltä julkaisematta.
Mutta viihde nyt tietenkin on roskaa. Jos joku oikea toimittaja tekisi työnsä yhtä huonosti, saattaisi sillä olla oikeita seurauksiakin. Itse olen kiinnostunut roskasta ja jonkinlaisena keräilyharrastuksena minulla on roskajulkkisten hengentuotokset Tony Halmeen sinkuista Mikkosten maailma DVD-boksiin. Ja siihen väliin mahtuu Susan Kurosen Pääministerin morsianta ja muuta viihdyttävää liirumlaarumia sieltä sun täältä. Siksi minusta siis myös on hauskaa lukea tyhjäpäiden edesottamuksista. Toisinaan häpeillen, koska onhan heikkolahjaisille nauramisessa jotain sangen rumaa, mutta yleensä kuitenkin vain uteliaana. Mutta uteliaisuutta tietysti herättää sekin (jos siis asiaa pysähtyy miettimään), että miksi joku julkaisee turhisten suodattamatonta valehtelua lähes lukutaidottomille ihmisille. Ketä kusetetaan silloin kaikkein eniten ja minkä korkeamman hyvän saavuttamiseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti