Gimmelin muutaman vuoden takainen biisi oli Jokotai ja sen biisin laineihin on kätketty nykypolitiikan syvin olemus. En nyt viittaa yksin Päivi Räsäseen vaan kaikkiin hänen kaltaisiinsa hengeltään rajallisiin, kusipääministereihin: Paula Risikko, Maria Guzenina-Richardson ja toki sitten löytyy jo pitkän linjan hyssälät ja muut ämmät, jotka pakottavat miettimään oliko äänioikeuden myöntäminen naisille sittenkään se kaikkein viisain veto maailmassa. Ai niin se Gimmelin biisi ja se säe, josta jo mainitsin: ”En varoita turhaan, nyt tää on jokotai riittää sai jokotai..”
Se vaihtoehtojen yksinkertainen vähäisyys, mitä nykyisenkaltaiset sanelupoliitikot toiminnalle antavat on vain uskomatonta tai suorastaan pöyristyttävää. Aivan kuin suomalaisilla ei olisi muita vaihtoehtoja kuin kieltää tupakointi ja ryyppääminen, että saataisiin kansantalous sille tolalle, ettei oikeasti kirpaisisi ottaa reippaasti takkiin Kreikan ja Espanjan avustamisessa. Sisäpoliittisesti ollaan niin saatanan takapajulassa, ettei olla oltu koskaan edes silloin, kun Neuvostoliitto oli kauppakumppani numero yksi ja ulkopoliittisesti.. No olkoon jumalauta, eihän siitä voi edes puhua ääneen, kun kaikki ulkopoliittisesti arveluttava luokitellaan salaiseksi, ettei Urpilainen-Katainen menettäisi kokonaan uskottavuuttaan lukutaidottomien parissa.
Miten meillä voidaan suhtautua niin vihamielisesti vapauteen ja samaan aikaan antaa vapauttavia tuomioita tai korkeintaan ehdollisia vankeusrangaistuksia teoista, joista tulisi ihminen pistää jäähylle pitkäksi toviksi. Vaikka nyt puhuttaisiinkin sitten vain valkokaulusrikollisista, eikä oikeista rikollisista kuten raiskaajat tai pedofiilit. Miten meillä voidaan sallia kaikenlaiset helpotukset talousrikoksista elantonsa saaville ja samaan aikaan samat tyypit säätää lakia, jolla aivan tavallisen ihmisen jokapäiväisestä elämästä pyritään tekemään niin säänneltyä ja kontrolloitua, että kaikkinainen vapaasta kansalaisesta puhuminen on lähinnä koko sanan halveeraamista. Tässä maassa vapaita ovat ainoastaan lainsuojattomat ja henkipatot, ne jotka uskaltavat kokeilla vapauden rajoja ja ne jotka uskaltavat asettua omalla tahdollaan lauman tahtoa vastaan. Ne jotka toteuttavat elämässään Alikersantti Lehdon arkkityyppiä on ajettu niin ahtaalle, ettei Linna voinut Lehtoa kirjoittaessaan edes kuvitella, miten tarkkanäköisesti hän laittoi Kaarnan kuvaamaan Lehdon valitseman tien ankaruutta. Mutta onko meillä esimerkiksi johtajana yhtäkään Lehtoa? Ei jumalauta ole! Meillä ei ole yhtään lujaa ja tinkimätöntä vastuunkantajatyyppiä, joka olisi itse valmis hiukan kärsimäänkin, jos sillä saataisiin jotain aikaiseksi. Nykyjohtajista politiikan puolella ei tahdo löytyä edes Lammion kaltaisia kusipäitä, jotka kaikesta huolimatta pystyisivät jonkinlaisen vastuun kantamaan edes omista teoistaan, vaikkeivät nyt niin oikeassa olisikaan. Meidän poliittiset päättäjämme ovat pääsääntöisesti Rahikaisia, joilla on joka paikassa ajettavanaan vain oma etu, eikä koskaan oman hyvinvoinnin alttiiksi laittaminen tai mikään muukaan voi tulla edes kyseeseen. Pelkurimaisuus on hyvin tärkeä ominaisuus, mutta supliikkimies ja nainen osaa sen asian piilottaa. Mutta tämä menee kaikille niille, jotka Tuntemattomansa tuntevat: Olisitko sinä valmis sotimaan Rahikaisen johtamassa ryhmässä, joukkueessa tai komppaniassa? Räsäsen uskonnollisuus on vain samaa pelokkuutta todellisen maailman edessä kuin mitä on Rahikaisen tavassa mättään takaa ampua taivaita. Meillä ei ole suoraselkäistä johtajaa ollut enää liian pitkään aikaan, koska sellainen ihminen joutuu tekemään päätöksiä, jotka ovat poliittisia itsemurhia, eivätkä siis takaa pääsyä toiselle kaudelle.
Kovasti tahtoivat viime vaalienkin ja sitä edeltäneiden eduskuntavaalien aikaan korostaa sitä, miten merkittävää osaa politiikassa ja demokratiassa edustaa yksittäinen äänestäjä, kansalainen joka on työläinen tai työtön, mutta äänestäjä yhtä kaikki. Kovin paljon ei olla kuitenkaan suostuttu kuulemaan näiden yksittäisten ihmisten ääntä sen jälkeen, kun se yksi ääni on annettu. Loppujen lopuksi sitä me olemme kaikki äänestäjiä, emme suinkaan vaikuttajia. Todellista valtaa meillä ei ole edes sen yhden äänen vertaa, koska meidän lain takaamat vaikutusmahdollisuutemme tyssäävät tasan äänestyspaikan ovelle, sen jälkeen me kelpaamme vain noudattamaan lakia ja maksamaan se kaikki hölmöily ja tämä on se fakta, jota kukaan ei tahdo myöntää.
Jos kerran päätöksenteko on Jokotai –leikkiä, joka ei johda mihinkään muuhun kuin järjenvastaiseen säätämiseen, niin eikö jossain vaiheessa ala tulla myös kansalaisten sietokyvyn raja vastaan. Eikö jossain vaiheessa älykkäimmät yksilöt ala toimimaan Suomessakin Jokotai. Jos olet riittävän varakas, voit jättää koko roskan ja lähteä vaikka Ruotsiin tai Vapaudenkaipuun saattelemana Pohjois-Koreaan. Jos sitä vastoin olet normaalikansalainen, jonka raha on kiinni työssä, jota joskus sait tehdä ja jopa pitää siitä, onko vaihtoehtoina vain ”kahlettaan nuolla” vai voidaanko toimia? Voidaanko koota ne tuhannet, jotka eduskuntavaaleissa kaipasivat muutosta ja laittaa asiat rullaamaan. En ole ollut osallisena vallankumouksessa, mutta ajatus tuntuisi viehättävältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti