Käytän julkisia päivittäin, koska Helsinki on sellainen kaupunki, jossa tätä voi perustella muillakin järkisyillä kuin ekologisilla. Mutta tässä eräänä iltana epäilin eksyneeni julkkisten bussiin (452). Kaikkialla ympärilläni ihmiset näyttivät hämärästi tutuilta, kuin joiltain tv-sarjan hahmoilta. Yksittäisiä eleitä myöten kaikki oli sekä hämmentävän tuttua että vierasta ja Elielille tultaessa päättelin menettäneeni pelin siltä illalta. Palasin kotiini ja länttäsin telkun kiireesti 24/7:lle ja samsara katosi välittömästi.
Aivan vastaavanlaiset ihmiset, kuin aiemmin bussissa, esiintyivät osana ohjelmaa, jolla korvasin kaiken muun sisällön elämässäni. Tositelkkari oli muuttanut oman tapani mieltää asioita sellaiseksi, että olin alkanut tyypitellä oikeat ihmiset käytökseltään tai ulkonäöltään BB-Anskun tai Diili-Tompan kaltaisiksi. Eikä tämä voi olla vain minun harhaani.
Koko maailma on vihdoinkin näyttämö ja kaikki ihmiset vain pelkkiä näyttelijöitä ja tämä on se suurin muutos, minkä realityn tuleminen on tehnyt kollektiiviseen piilotajuntaan. Enää ei kerrota tarinoita, joissa esiintyisi arkkityyppisiä sankareita tai pahiksia, joihin voisimme verrata itseämme tai tuntemiamme ihmisiä, koska jokainen tavallaan omaksuu stereotyyppisiä ominaisuuksia ja niitä voimme nähdä myös muissa. Pissis ei millään muotoa voi olla arkkityyppinen hahmo, mutta se on se hahmo joka Narinkkatorilla kävelee vastaan ja jokainen osaa nimetä joukon ominaisuuksia, jotka kuuluvat tämän tyypin piirteisiin ja se on myös se hahmo, joka täyttää todellisuutemme Idolsissa. Eikä ole tarvetta alkaa rakentamaan mitään uutta Kristusta tai muuta Valittua, koska jokainen ohjelmaan mukaan päässyt on jo oman elämänsä sankari ja valittu. Ja hän osaa vaistomaisesti jäljitellä niitä ominaisuuksia, joita televisiossa esiintyvältä odotetaan. Montako tuotantokautta BB:tä pitää tuijottaa, että uskoo, että avausjaksossa joku kertoo olevansa bi, joku miespuolinen haluaa meikata ja pukeutua tyttöjen vaatteisiin. Joku tahtoo humalassa esitellä tissinsä (yleensä nainen) ja jonkun suuri paljastus on, että hän on tavalla taikka toisella tekemisissä aikuisviihteen kanssa. Ja nämä ominaisuudet yhdistävät nämä "näyttelijät" meihin muihin, koska myös ruudun vastaanottavalla puolella seksuaalisuus on tärkeä asia ja lopulta aivan samat ominaisuudet löytyvät yleisöstä kuin näyttelijöistä.
Enää ei tunkeuduta elokuvateatteriin katsomaan jotain poikkeavaa tai erityistä, eikä kaivata erityislaatuisia hahmoja. Meidän yhteistä tajuntaamme ei enää heijasteta suurina hahmoina pienen ihmisen eteen vaan luonnollisen kokoisina ja oloisina tyyppeinä, jatkuvana virtana kunkin omaan olkkariin tai kiireisimmille matkassa kulkevaan toistovälineeseen. Me muistutamme hahmoja ja hahmot muistuttavat meitä ja siksi tositelevision tuoma julkisuus onkin kovin lyhytkestoista. Harvalla näistä hahmoista on mitään sellaista ominaisuutta tai taitoa, jota me jaksaisimme tuijottaa vielä vuosien kuluttuakin. Kuinka moni katselee samaa kumppania vielä vuosien kuluttuakin?
Valtavirrassa liikkuu joukko stereotyyppisiä hahmoja, joiden nimet voidaan koska tahansa korvata toisilla, eikä mitään muutosta itse virrassa tarvitse tapahtua. Ja virran katkeaminen olisi se seikka, joka todella kiinnittäisi huomiota, koska ohjelmavirran seuraaminen jostain syystä on helvetin tärkeää. Muuten on vaikea selittää vaikkapa uutislähetysten suuria katsojalukuja. Yhteinen kokemus välittyy eri välineissä kuin ennen ja erillä tavoin kuin ennen. Ja yhteiset piirteet ovat erilaisia kuin ennen. Tarkkaile vaikka naapuriasi. Eikö olekin ihan samanlainen rasittava mulkku kuin se jätkä joka juontaa Maikkarin Joulun unelmaa ja oli joskus hetken julkkis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti